TAVAST: Niin, ja lukkari myöskin, tietysti.
ROVASTI (tulee esille): Mitä, herra kapteeni…?
HILDA (tulee myös lähemmäksi): Nyt siis on aika tullut.
TAVAST: Niin, aika on tullut, että julkisesti tunnustan sinut, Maunu, omaksi pojakseni.
(Menee ja syleilee Maunua. Yleinen hämmästys).
HANNI (Aliinalle). Kuulkaa, äiti (ja Tanelille) ja isä!
ALIINA: Kapteeninko poika?
TANELI: Vai sillä lailla se on?
HILDA: Niin, se on totta. Sen voin minäkin todistaa.
TAVAST: Mutta hävetä tätä tunnustusta ei tarvitse sinun, Maunu, eikä minunkaan (kääntyen rovastin puoleen), herra rovasti.