OLLI: Juuri ne.
JULJAANA (käärii nopeasti rahansa kokoon): Laitatko siitä luusi pellolle niinkuin jo olisivat!
OLLI: Kas, kas! Jopa tuli hätä!
JULJAANA: Hätä? Kyllä minä sinulle hädän näytän.
(Yrittää ottaa Ollilta hangon).
OLLI (viskaa samassa hangon maahan ja juoksee ovelle, josta hän taas pujahtaa ulos samassa kun siitä sisään astuvat HILDA VARTIAINEN ja TANELI).
TANELI: Täällähän Juljaana on. Neiti Vartiainen voi nyt häneltä itseltäänkin siitä asiasta kysellä.
HILDA (vanhanpuoleinen, surullisen näköinen nainen, jonka silmät näyttävät itkettyneiltä; kädessä hänellä on nenäliina, jolla pyyhkii aina välistä kasvojaan): Niin, niin! Hyvää päivää, Juljaana! (Kättelyä) Minun täytyi itsenikin tulla kuulemaan Juljaanalta, mitä Juljaana tietää siitä minun kasvattipoikani Maunun täällä käynnistä.
JULJAANA: Vai siitä te? Mitäpä minä siitä muuta tiedän, kuin mitä jo vallesmannillekin kerroin.
TANELI (käskevästi ja samalla merkitsevästi): Juljaanan pitää puhua suoraan niinkuin asia on, ei kierrellen eikä kaarrellen.