JULJAANA (hätkähtäen): Suoraan? Kah, suoraanhan minä, niinkuin isäntä käskee. Mitäpä minä toisella viisiä…
HILDA: Niin että Juljaana siis todellakin olisi nähnyt Maunun käyneen talossa?
JULJAANA: Mitenkä minä sen voisin kieltää, kun täällä silloin kotimiehenä olin? Eikähän täällä ketään muita näkynyt käyneen.
HILDA: Mutta olihan voinut käydä Juljaanan näkemättä. Eihän Juljaana koko aikaa viinimarjapensaikon puolella istunut.
JULJAANA: En istunutkaan. En minä toki niin huono talon vartia ollut. Ympäri taloa köntystelin vähä väliä. Tietää se isäntä hyvinkin, mikä ihminen minä olen.
TANELI: Niin, luotettava ihminenhän Juljaana aina on ollut.
JULJAANA: Enkä mikään heilakka olekaan. Ja voihan se sukkela varas, saatikka jos talon jo entuudestaan tuntee, ihan toisen silmienkin edestä vaikka lasista sisälle mennä.
HILDA: Niin että Juljaana sitte Jumalan edessä ja kaksi sormea raamatun päällä voi vannoa minun Maunuani siitä teosta epäilevänsä?
JULJAANA: On se jo vanhalle, rehelliselle ihmiselle loukkaavaa, ettei vähemmällä uskota, vaan jos sitäkin vaaditaan, niin… (Tanelin puoleen). Isäntäpä tuon määrännee, että minut vielä oikeuteen viedään.
TANELI: Minuun ei tarvitse vedota. Juljaanan on vastattava itse puolestaan.