— Olisihan se hyvä, — lausui Terttu. — Tohtori saisi Toinista kunnon vaimon ja olisin kovin iloinen, että Toini siten tulisi turvatuksi ja varmasti onnelliseksikin.
— Semmoisen miehen minä soisin Toinille, — sanoin minäkin hänelle silloin, — jatkoi rouva Alanne.
— No? — kysäsi Terttu taas.
— Silloin Toini vain hymähti ja sanoi: — "Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet". Mutta hänen hymynsä oli niin onnellinen. Kyllä he varmasti jo ovat kihloissa, — vakuutti rouva Alanne.
— Ehkäpä sen sitte kohta saamme julkisestikin kuulla, — lausui siihen Terttu.
— Milloinkas sitte sinun vuorosi tulee? — jatkoi hänen äitinsä, joka pitikin puhelua Toini Syvärin ja tohtori Aulangon väleistä vain jonkinlaisena alkusoittona tähän kysymykseen.
— Ei milloinkaan, — vastasi Terttu siihen ja niin varmasti, että hänen äitinsä silmät kävivät pyöreiksi.
— Mitäs sinä sitte ai'ot tehdä? — kysyi äiti hiukan pelokkaalla äänellä.
— Ai'on ruveta kotiopettajattareksi, — vastasi Terttu. — Hankin jo paikkaakin itselleni, — jatkoi hän, mutta tehden tämän tunnustuksensa puoleksi leikin sävy äänessä, niin ettei äiti tietänyt, oliko se totta vai leikkiä.
— Eihän sinun asiasi toki niin hullusti liene? — kysäsi äiti. Tuommoinen tyttö kuin sinä…