Mitä se merkitsi, sitä hän tuskin itsekään voi sillä hetkellä selittää. Hän ei ollut varma siitä, kuuliko Lauri edes sen.
Samassa ra'otti Toini ovea ja pyysi Terttua tulemaan äitinsä luo.
— Minun täytyy mennä, — sanoi Terttu ja poistui. — Anteeksi! — lisäsi hän vielä mennessään Lauriin päin kääntyen.
Kun Terttu kulki salin läpi ja astui äitinsä huoneeseen, kuuli hän, että Laurikin tuli pois ruokasalista, meni omaan huoneeseensa ja sulki oven.
V.
Sen jälkeen vieri muutama vuorokausi ilman mitään erikoisempia tapahtumia. Niinkuin luonnossa aurinko nousee ja laskee, päivä ja yö vuorottelevat, mutta ilma tuntuu aivan kuin pysähtyneen raukeaan odotukseen, seisovan paikallaan välinpitämättömissä mietteissä, niin kului elämä ulkonaisesti tämänkin kertomuksen henkilöiden oloissa. Ulkonaisesti, — niin. Vaan sisällisesti, toisten huomaamattomissa kätköissä, sydänten syvimmissä sopukoissa taistelivat tunteet valtavalla voimalla ja aivojen ahtaimmissakin lokeroissa myllersivät ajatukset ehkä rajummin kuin koskaan ennen. Niin oli laita ainakin kahden, kolmen, jopa neljänkin heistä, joiden elämän langat sallima näin kohtalokkaalla tavalla oli kietonut yhteen.
Terttu ja Lauri tapasivat kyllä joka päivä toisensa kuin ainakin tuon ruokasalissa tapahtuneen kohtauksen jälkeen, mutta mitään lisäselvityksiä ei nyt enää seurannut. Kaikki kävi tavallista, tutunomaista latuaan. Eivät he olleet toisilleen vieraammat eivätkä lähemmätkään.
Olihan Lauri nyt vihdoin kuitenkin tunnustanut Tertulle rakkautensa selvin sanoin ja tämä seikka tuotti Tertulle suurta sisällistä tyydytystä. Olipa hän miltei tyytyväinen koko heidän keskustelunsa kulkuun eikä loppupäätöskään häntä juuri ollenkaan huolettanut, vaikka hänen vastauksensa oli jäänyt avoimeksi, puolinaiseksi, jopa koko lailla kieltäväksikin. Ainakin saattoi Lauri sen kieltäväksi käsittää Tertun arvelujenkin mukaan, ehkäpä todella käsittikin, päättäen siitä, ettei hän tähän kysymykseen ollenkaan näinä päivinä kajonnut.
Lauri näkyi kaikin voimin koettavan syventyä työhönsä. Hän kävi määrätyillä tunneillaan ruokailemassa, mutta palasi pian taas kotia ja istuutui työpöytänsä ääreen, jopa illatkin kulutti, joko siinä tahi vuoteessaan lukemalla, myöhään yöhön saakka. Joku uusi korrehtuuriarkki hänelle tuotiin tarkastettavaksi, mutta niitä ei hän enää tarjonnutkaan Tertulle luettavaksi sen jälkeen kuin oli häneltä saanut aikaisemmin hänelle antamansa takaisin, — kyllä luettuina, jopa sillä huomautuksellakin että johdanto Tertun mielestä oli erittäin mielenkiintoinen ja arvokas. Laurista tuntui siltä kuin hän sydämensä asialle olisi tehnyt huonon palveluksen tutustuttamalla Terttua Goethen romaanin ja hänen oman sitä käsittelevän väitöskirjansa ja siten myös omien ajatustensa salaisuuksiin ja sen tauttakin hän katsoi edullisemmaksi olla enää antamatta jatkoa Tertulle luettavaksi. Hän ei edes tullut ajatelleeksi sitä, että Terttu saattoi käsittää tämän asian niin, ettei Lauri enää tahtonut osoittaa minkäänlaista huomaavaisuutta Tertulle siinä suhteessa, hänen mielipiteilleen, hänen mielenkiinnolleen työn edistymiseen nähden.
Tämä seikka ei Tertulta suinkaan jäänyt huomaamatta, sillä hän tiesi kyllä, milloin Laurille korrehtuuria tuotiin. Sitä paitsi Lauri puheessaankaan Tertun kanssa tuskin koskaan enää kajosi tähän lempiaineeseensa niinkuin ennen. Mutta näiden huomioittensa ohessa teki Terttu vielä senkin havainnon, että Lauri kotona istumisellaan ikäänkuin tahtoi haihduttaa Tertun mahdolliset epäluulot siitä, että hän olisi kaupungilla käydessään etsinyt yhtymistä tuon toisen tuttavan kanssa. Terttu tosin ei ollut varma siitä, että asia Laurin puolelta todellakin oli niin, ja hän arveli kyllä, että se saattoi olla hänen omaa luulotteluaankin, pelkkää hänen oman mielikuvituksensa tuotetta, mutta joka tapauksessa Laurin kotona istuminen teki häneen tämän vaikutuksen ja sekin häntä koko lailla tyydytti. Tämä tyydytys korvasi suuressa määrin sen loukkauksen tunteen, jonka hänessä aikaan sai se, ettei Lauri enää tuonut hänelle väitöskirjansa korrehtuuriarkkeja luettaviksi.