— Se on totta, — vastaa silloin Lauri niin juhlallisesti ja voimakkaasti, kuin ei olisi tahtonut enää jättää vähimmällekään epäilykselle sijaa.
Kotvasen kuluttua Tertun itku vähitellen kokonaan taukoaa ja hän luo pitkän, kysyvän, hieman syyttävän katseen Lauriin. Lauri sen ymmärtää sanoittakin ja lausuu:
— Jos sinä voit unhottaa syyllisyyteni niin vakuutan sinulle, että tästä lähin ei sinulla enää tule olemaan minulle mitäkään anteeksi annettavaa siinä suhteessa. Tunnustan sinulle, että eilen rohkeni tuo toinen, joka on välillämme esteenä ollut, vielä astua kynnykseni yli, mutta toista kertaa ei hän sitä tee enkä minäkään häntä koskaan enää tule tapaamaan.
— Mutta — eilen — kävit hänen luonaan? — kysyy Terttu tuskin kuuluvasti kuiskaten.
— Eilen illalla — olin yhdessä isäni kanssa, joka odottamatta tuotiin tänne Eiran sairaalaan leikkausta varten, joka hänelle tänä aamuna tehtiin. En maininnut siitä teille kellekään mitään vielä tänäänkään syystä, — että olen jo kauan ollut huolissani "ukon" tähden, enkä katsonut olevani oikeutettu lisäämään edes sillä lailla toisten, minulle rakkaiden henkilöiden huolitaakkaa taikkapa vain säälintunteiden taakkaa omien huolieni kustannuksella. Toivon, ettet epäile sanojani, Terttu? — kysyi Lauri.
— Anteeksi, anteeksi! — sanoi Terttu, ojentaen Laurille kätensä ja puristaen Laurin kättä. — Ja hän lisäsi anteeksi pyyntöönsä lempeästi, hiljaa sanat: — rakas Lauri!
Lauri nousi seisomaan, kun sisään astui tohtori Aulanko, reippaalla äänellään kysyen:
— No, kuinka täällä pikku vallaton nyt jaksaa?!
— Ei nyt taida enää mitään hengen hätää olla, — sanoi Lauri iloisesti.
— Eikä ole ollutkaan, — vastasi tohtori Aulanko. — Ei sitä nyt niin helposti tästä elämästä pääse, kuin kanarialintunen, — suottaili tohtori edelleen, — mutta olisi, näen mä, sittenkin viisaampi ollut, että olisin sen tilkan ajoissa maahan kaatanut, niin ei olisi äitiä tällä lailla peljästytetty. Nyt minun on kuitenkin täytynyt rouva Alanteelle valehdella, — siihen meillä lääkäreillä on perinnäinen ja lainmukainen oikeus, — että neidillä on ollut aivan toisellainen, äkillinen pahoinvoinnin kohtaus ja että on pysyttävä vähän aikaa vuoteen omana — rangaistukseksi huonosta käytöksestä.