Terttu käänsi päänsä seinään päin, mutta jo rauhallisesti hengittäen.
Ja tohtori uskalsi silloin vielä lisätä veitikkamaisesti:
— Minä luulen, että paras lääke tässä taudissa on, että herrasväki saa olla vähän aikaa kahden kesken.
Lauri hymähti ja kun hän katsahti Terttuun, käänsi tämä päänsä jälleen kohdalleen, ja vieno hymy valaisi hänenkin kasvonsa.
— Niin että: hyvästi nyt sitte! — sanoi tohtori Aulanko ja kätteli Terttua ja Lauria.
Portailla oli Toini tullut Kaarloaan vastaan ja saanut kuulla häneltä koko tapahtuman. Kun Toini sitte tuli Tertun luo, ei hän ollut asiasta paljon tietävinäänkään. Tekeytyi niin kuin Kaarlo olisi kertonut hänelle asian aivan toisin. Sen sijaan ei hän ollut saanut hyviä tietoja rouva Alanteen sydämestä. Oli oltava kovin varovaisia ja Toini koetti puolestaan välittää asioita äidin ja tyttären välillä parhaimpansa mukaan.
VII.
Kun Toini oli tullut, poistui Lauri, hänen neuvostaan, kohta Tertun luota, joka nyt oli jätettävä joksikin aikaa kokonaan rauhaan. Terttu nukkuikin pian ja makasi monta tuntia, korvaten virkistävällä unella edellisen unettoman yön ja kaikki sitä ennen ja varsinkin vielä tänään olleet kovat ruumiin ja sielun kärsimykset. Hän heräsi vasta pitkän aikaa heidän tavallisen päivällisaikansa jälkeen ja nousi sitte jalkeille. Kloroformista, vaikka sitä ei paljonkaan ollut, oli hänen päänsä vielä hieman raskas ja "sekava" ja kului kotvan aikaa ennenkuin hänen ajatuksensa jälleen olivat selvillä kaikesta, mitä oli tapahtunut. Hänellä oli kuitenkin se rauhallinen tunne nyt, että kaikki oli niinkuin olla piti: huolet, ne raskaat huolet, jotka hänen sieluaan niin kauan olivat raadelleet, olivat poissa ja kuorman kantamisesta oli jäljellä vain vähäinen raukeus, mutta vieno, suloinen raukeus.
Toini oli rouva Alanteen luona koko ajan ja koetti kaikilla tavoin haihduttaa hänen ajatuksiaan Tertun äkillisestä sairastumisesta, — sitä hänelle selitettiin väsymyksestä johtuneeksi hermokohtaukseksi, — joka suuressa määrin oli järkyttänyt sairaan mieltä ja luonnollisesti vaikutti myöskin hänen heikon sydämensä toimintaan. Aika ajoin rouva Alanteen ajatukset sittenkin palasivat Terttuun ja Toini huomasi, että hän vuoroin puhui Laurista, Tertusta ja Helmistä ja nähtävästi teki Helmin, jopa insinööri Keitaankin käynnin johdosta ajatusyhdistelmänsä ja johtopäätöksensä. Kävi silminnähtäväksi, että rouva Alanne aavisti tuon "kohtauksen" johtuneen joistakin seikoista, jotka riippuivat Tertun ja Laurin väleistä, joihin taas nuo toiset jollakin lailla olivat vaikuttaneet. Lopulta tuntui Toinista potilaan mielentila niin rauhattomalta, ettei hän voinut enää estää häntä vielä sinäkin iltana näkemästä tytärtään tullakseen vakuutetuksi, ettei mitään "pahempaa" ollut tapahtunut. Samassa tarkoituksessa luvattiin hänelle, että Laurikin saisi tulla häntä tervehtimään, jahka tulisi kotiin.
— Ei se ollut mitään, ei se ollut mitään, — lohdutteli Terttu äitiään, suudeltuaan häntä ja istuessaan käsi kädessä hänen vuoteensa vieressä. — Olin vain vähän väsynyt, kun päätäni särki koko viime yön, ja siitä sitte niin hermostuin.