— No, se on aivan toista, — huudahti nyt rouva Alanne.
Ja Terttu lisäsi:
— Sittehän se ei olekaan kuiva tieteellinen, vaan mielenkiintoinen sielutieteellinen romaani.
— Juuri niin, neiti Alanne, — sanoi Honkasalo. — Hyvin mielenkiintoinen. Kysymys on siitä, missä määrin ihmiset todellakin sopivat toisilleen avioliitossa, vastaako heidän vaalinsa veren ja sielun heimolaisuutta. Ja jos nämä "oliot" näyttäytyvät olevan erilaatuiset, niin he pyrkivät eroon, etsien yhtymistä toisten samanluontoisten "olioitten" kanssa kuin he itse ovat.
— Sehän on sitte aivan nykyaikainen avioeroromaani, — huomautti rouva Alanne. — Se minunkin sitte pitää lukea.
— Se on omituista, — sanoi Terttu, ikäänkuin mietteihinsä vajoten. — Minä olen tuota kysymystä usein itsekseni ajatellut.
— Niinkö? — kysyi Honkasalo. — Onko teillä, neiti Alanne, ollut jotakin aihetta…?
— Ei personallisesti, mutta, — alkoi Terttu.
— Sen minä uskon, — keskeytti Honkasalo.
— Eikä edes ihmiselämästä havaintoa, — korjasi Terttu ajatuksensa.