Terttu oli lopettanut ja päätti lähteä ulos, niinkuin äiti kehoitti. Kun hän katsoi ulos ikkunasta, näki hän rouva Bondénin kulkevan sivu. Silloin heitti hän nopeasti päällysviittansa hartioilleen, otti päivänsuojansa ja sanoi äidilleen:
— Minä odotan sinua sitte siellä.
Terttu astui nopeasti portaita ja melkein juoksi mäkeä alas, tiellä riennättäen askeleitaan ehättääkseen rouva Bondénin, joka kulki kasinolle päin. Hän ajatteli, että ehkäpä tämä tiesi Laurista jotakin muuta.
Ja tuskin oli Terttu häntä ehtinyt tervehtiä, kun rouva Bondén tokaisi hänelle vasten silmiä:
— No, ja maisteri Honkasalo taisi matkustaa pois?!
— Tiedättekö tekin sen jo, rouva Bondén? — kysäsi Terttu koettaen olla välinpitämätön.
— En tiedä muuta kuin sen, että näin hänet eilen satamassa, kun "v. Döbeln" tuli, joka oli matkalla Tukholmaan, — selitti rouva Bondén. — Sitte näin hänen ottavan ajurin ja kiireesti ajavan Hangon kylään päin. Veljeni sanoi hänet sitte taas nähneensä satamassa, kun "v. Döbeln" lähti.
Terttu tunsi jo rouva Bondénin ensimäisistä sanoista punastuvansa korviaan myöten ja levähytti auki päivän suojansa, jolla koetti mahdollisimman paljon peittää häneltä kasvojaan.
— Vai niin! — sai Terttu vain sanotuksi ja hän tunsi, kuinka hänen kurkkuaan kouristi.
— Ettekö te sitte tietäneet hänen lähdöstään mitään? — kummasteli rouva Bondén.