— Kyllä, — ja ai'on toistaiseksi tänne jäädäkin, — vastasi Helmi sulhaseensa katsomatta, joka taaskin oli keskustelussa Laurin kanssa, mutta vähä väliä vilkaisi morsiameensa.
— Vai niin? — kysyi Terttu merkitsevästi.
— Kuule! Tulethan kohta minun luonani käymään, Terttu? — kysyi Helmi, painaen molemmat kätensä Tertun syliin ja katsoen häntä kasvoihin. — Asun Antinkadun 9:ssä, tiedäthän, aivan vanhan kirkon lähellä, porras D, alakerrassa.
— Tietysti tulen — mielellänikin, — vastasi Terttu ja huomasi, että Lauri rypisti otsaansa ja jännitti kuuloaan heihin päin.
— Minulla on sinulle kaikellaista kerrottavaa, kaikellaista, — painosti Helmi sanansa.
— Kiitos! kiitos! — sanoi Terttu. — Sallitte kai, että toimitan kupin kahvia? — kysyi hän ja nousi.
— Emme, emme, — sanoi Helmi ja nousi hänkin.
— Kyllä meidän nyt täytyy lähteä, — sanoi myöskin insinööri Keidas.
— Kuulethan, että valtani on mennyttä, — suottaili Helmi, ojentaen Tertulle kätensä hyvästiksi. — Muuten olemme jo liiaksi sairastakin häirinneet, — lisäsi hän.
Samassa tuli Toini saliin rouva Alanteen huoneesta.