— Onko ketään käynyt minua tapaamassa?
— Ei, neiti, — vastasi palvelija.
— No, mutta jos nyt joku tulisi, niin sanokaa, etten ole kotona. Minä en tahdo ottaa ketään vieraita vastaan, — sanoi Helmi.
— Hyvä on, neiti, — vastasi palvelija, joka auttoi päällystakkia Tertun päältä.
— Käy sisään nyt! — sanoi Helmi ja aukaisi oven Tertulle huoneeseensa.
Sisään tultuaan astui hän Tertun eteen ja suuteli häntä, sanoen:
— Olit sinä kiltti, kun tulit. — Istu nyt siihen, missä mukavimman paikan löydät!
Terttu istuutui isoon nojatuoliin, joka seisoi syrjittäin lähellä ikkunaa.
— Onpas sinulla iso ja kaunis ja sievästi kalustettu huone, — huomautti hän sitte silmäillen ympärilleen.
— Onhan se, — sanoi Helmi. Samalla kopeloi hän nurkassa olevan kirjoituspöytänsä laatikosta esille suuren konvehtilaatikon, jonka paiskasi Tertun syliin, sanoen: