SIPI (kotvan mietittyään). Hyvä! Minä teen sen — sinun tähtesi, Siiri.
Mutta anna sinäkin minulle sen sijaan yksi lupaus.
SIIRI. Ja se on?
SIPI (hellästi). Että saan sinut omakseni, vaimokseni, Siiri, kainaloiseksi kanakseni.
SIIRI (katsoo Sipiin pitkään, olan yli). Hyi! Luuletko sinä todellakin, että minä olen niin halpamainen, että möisin itseni rahasta sinulle. E-hei. Sitä minä en tee. Mutta minä vetoan vielä sinun kunnian tuntoosi ja toivon, että täytät pyyntöni hänen tähtensä, joka sinua koko sydämmestään rakasti, joka voi ja tahtoi sinut onnelliseksi tehdä, ja jonka sinä olet onnettomaksi tehnyt.
SIPI (pyörittää päätään, Siiriin tuijottaen).
SIIRI. Kas tuossapa he jo nousevat kyökin rappusille. Näytä nyt, että olet kunniallinen mies, Sipi! Auta Anttia, niin minä sovitan välisi Hilman kanssa. (Kyökistä kuuluu rouva Vallströmin ääni). Mene, mene tuonne saliin niin kauaksi!
SIPI (menee perälle).
SIIRI (ovelta). Ja odota, kunnes kutsun sinut takaisin (Vetää salin oven kiinni.)
Viides kohtaus.
SIIRI, rouva VALLSTRÖM, ANTTI ja HILMA.