ROUVA VALLSTRÖM. Tulkaa nyt sisään vaan! Ei täällä ole muita kuin
Siiri. (Ripustaa aitan avaimet naulaan.)
SIIRI (juosten vastaan tervehtimään). Hyvää päivää, isäntä! Hilma, päivää! Ja terve tultua! Kuinka sinä nyt jaksat?
ROUVA VALLSTRÖM. Tulkaa nyt peremmälle!
SIIRI (vetäen Hilmaa kädestä sohvaan). Niin. Tule nyt tänne! Kas niin!
Eläkä nyt ole enää vihoissasi minulle! Ja te, isäntä, (nostaa Antille
tuolin oven suusta keskemmälle suojaa) istukaa te tähän! Noin. —
Tiedänhän minä, että teillä kaikilla on syytä olla vihoissanne minulle.
(Istuutuu sohvaan Hilman viereen.)
ROUVA VALLSTRÖM (istuutuu paikalleen pöydän päähän).
HILMA (hillitysti koko ajan). Enhän minä… Mitä sinä nyt…
ANTTI. Ei suinkaan… millään mokomin.
SIIRI. Ei, — kyllä. Ja teillä on syytä. Minä olen ollut kelvoton, oikein kelvoton. Mutta nyt minä tahdon sovittaa kaikki, kaikki parhain päin kääntää.
HILMA. Ei, ei, Siiri hyvä.
SIIRI. Mutta minä tahdon, Hilma. Kuuletkos! Minun täytyy, minun pitää.