ANTTI. Rouvan luoko se neiti Siiri jäikin sitte asumaan?
ROUVA VALLSTRÖM. Minnekäs se olisi…?
ANTTI. Hän kun tahtoi asettua meille.
ROUVA VALLSTRÖM. Ja vielä mitä? Minä nyt olisin sallinut…?
ANTTI. Sitähän se on, nyt varsinkin, kun Hilma sairastui.
ROUVA VALLSTRÖM. Niin. Voi tokisen, tyttö parkaa! (Sipiin päin.) Ja nyt ne jäi tuonnemmaksi kuuliaiset ja muut.
SIPI (vältellen). Niin on ollut paljon puuhaakin tähän aikaan, ett'en ole kerinnyt sinne enkä paljon mihinkään.
ANTTI (katsoo Sipiin vakavasti ja pitkään).
ROUVA VALLSTRÖM. Niin, niin. No, Jumala suokoon parannusta! Hyvästi, Antti! Ja terveisiä paljon Sohville ja lapsille. (Sipille.) Minä palaan sitte noin tunnin kuluttua.
SIPI. Olkaa niin hyvä! Kyllä minä siksi olen valmis.