ROUVA VALLSTRÖM Minä menen sittenkin tätä — vanhaa — tietä. (Menee puodin kautta.)
SIPI (vetää oven kiinni hänen jälestään.)
Toinen kohtaus.
SIPI ja ANTTI.
ANTTI (katselee äänetönnä Sipiä).
SIPI (kävelee muutaman kerran edestakaisin lattialla, seisattuu ja katsoo kelloaan). Mitäs Antti nyt sitte oikeastaan…?
ANTTI. Olisihan minulla äi'änkin, vaan — ei taida olla aikaa?
SIPI. Niinkuin Antti vast'ikään kuuli, niin… Mutta jos on jotakin tarvis, niin voidaanhan se sukkelaankin…
ANTTI. Tarvishan tuota kyllä on, kun alkaa kaikesta puute olla. Ja olisihan sitä ensimmäiseen hätään saatava ainakin vähän suoloja ja jauhoja.
SIPI. Hm! Suoloja minä nyt voin kyllä vielä vähän antaa, vaan jauhoista sitä alkaa itsellenikin jo kohta tulla tiukka.