TAHVO. Ojastapa joutuisi allikkoon Anni, jos täältä sinne siirtyisi: emintimän jaloista anopin hammasteltavaksi.
KUSTAAVA. Etpä näy Hetaa tuntevan, koska syyttä häntäkin morkkaat. Heta on hyvä ihminen.
TAHVO. Kyllä se tunnetaan. Yhtä hyvä, kuin sinäkin.
KUSTAAVA. Tunnetaan se sitte sinunkin tuumasi saada tänne vävy, jotta itse pääsisit jouten olemaan…
TAHVO. Elä nyt joutavia jaarittele! Minä en siinä asiassa mitään vaadi. Ratkaiskoon Anni itse osansa. Tuollahan tuo onkin vaateaitassa. Anni hoi!
Toinen kohtaus.
Edelliset ja ANNI.
ANNI (aitan kynnykseltä). Mitä, isä?
TAHVO. Sano nyt itse sitte sanottavasi!
ANNI. Mitä minun pitää sanoa?