ANNI. Kun nyt sitte vaan äiti…
TAHVO. Hänen kanssaan haastetaan huomenna vielä. Nyt ei maksa vaivaa. Ja tässä jäi tämän tähden minulta lukukin kesken. Menenpähän sitä tuonne tuvanpääkammariin rauhassa yksin jatkamaan.
(Menee.)
Neljäs kohtaus.
ANNI (yksin). Voi, mitä pitää minun nyt tehdä? — — Kihlatko antaisin takaisin Villelle? — — Tekisinkö niinkuin äiti tahtoo? Silloin olisi hän tyytyväinen. Ja isä saisi, ainakin minun tähteni, olla vanhoilla päivillään rauhassa — — Menisin Asariakselle! — — Möisin sydämmeni hänelle! — — Pettäisin — — Voih! Kun tulisi se Ville! — —
(Istuutuu aitan kynnykselle, alkaa hiljakseen hyräillä ja vähitellen täydellisesti laulaa laulua: "Voi, äiti parka ja raukka" j.n.e. tahi "Yksi ruusu ol' kasvanut laaksossa" j.n.e.)
Viides kohtaus.
ANNI ja KUSTAAVA.
KUSTAAVA (tulee tuvasta). Täällähän se istuu ypö yksinään ja vetelee niin surkeata nuottia, että oikein sääliksi käypi raukkaa.
ANNI (nousee ylös). Antakaa anteeksi, äiti, että minä…