(Kustaava juoksee ulos tuvasta. Samalla kertaa kömpii aitasta Asarias, korvissa hame, josta ei millään voimin ole saada päätään esille.)
KUSTAAVA. Mikä ihmeen huuto ja melu se täällä on?
ANNI. Kuka se siellä minun aitassani…? Voi, hyvä Isä!
KUSTAAVA (vapauttaessaan Asariasta hameesta). Kukas se nyt siellä…?
Ja vielä sillä lailla takertui.
ASARIAS (vapautuneena). Minähän se olen.
ANNI (kirkaisee ja peittää silmänsä).
KUSTAAVA (ihastuneena). Asariasko se…? Annin aitassa!
ASARIAS. Kun putosi tuo hame pakana orrelta niskaani enkä saanut sitä pois.
Yhdeksästoista kohtaus.
Edelliset, TAHVO ja VILLE.