ANNI. Vai niin? No, kuinka vain sitten. Saadaanhan se vielä ruokakin.
(Kääntyy ja puikahtaa seuraavan keskustelun alussa huomaamatta ulos.)
VILLE. Mutta ehkäpä rovasti tahtoisi heittäytyä vähän pitkäkseen, kun on rattailla tänne rytyytellyt?
ROVASTI (nousten). Vaatisihan se vanhan ruumis vähän sitäkin.
(Ojentelee raajojaan.)
VILLE. On tässä pienessä sivukamarissa sänkysohva valmiina, jos että niinkuin haluttaisi… (Aukaisee vasemmalle vievää ovea.)
ROVASTI. Kiitoksia, kiitoksia! Siellä kai on sitten vähän vettäkin, kun on maantien pölyssä hiestynyt?
VILLE. Pitäisi sitä tässä pesulaitteessa olla. (Aukoo pesukaapin kantta ja ovea.) On. Anni on jo siihen veden ja pyyhkeenkin toimittanut kastetta varten.
ROVASTI. Kiitos, kiitos! Ketkäs niille kaksosille sitten kummeiksi tulevat?
VILLE. Oisivathan ne täältäpäin Heikki Rutanen eukkoineen ja
Torsalosta vaimoineen Asarias Pöllänen, entinen isäntäni.
ROVASTI. Vai Asarias Pöllänen ja hänen Kaisansa?
VILLE. Rovasti näkyy muistavan?