KAISA. Huonostipa, näemmä, jo on muutenkin minun käynyt, ettei enää pahemmasta pelkoa.
HETA. No, en sitten enää varoitakaan, kun et vähemmällä kuule.
KAISA. Olisipa ollut parempi ajoissa toista varoittaa, niin ei olisi hänenkään tähtensä nyt tarvinnut olla huolissaan.
HETA. Kas, kas! Kovinpa jo olet asiastasi varma.
KAISA. Oikean asian vuoksi ei tarvitse pelätä.
HETA. Et siis hellitä?
KAISA. En.
HETA. No, syytäkin sitten itseäsi! En puhu enää sanaakaan.
(Pyörähtää ympäri ja aikoo mennä perälle.)
KUSTAAVA (tulee samassa häntä vastaan ovessa). Joko sait hänet järkiinsä?