(Puhelu alkaa vähitellen käydä yhä äänekkäämmäksi, ja kohtaus päättyy kovaan huutoon.)
HETA. Vielä häntä kysyt!
KUSTAAVA. En suinkaan minä. Sinähän siitä asiasta minulle puhua aloit?
HETA. Sinähän siihen puutuit neuvoinesi.
KUSTAAVA. Se on helkkarin vale!
HETA. Eikä ole. Sanoihan sen Kaisakin.
KAISA (kuiskaten, varoittaen). Elkää hiidessä huutako!
KUSTAAVA (hiukan hiljempaa). Vai minä?!… Mitäs minulla sen asian kanssa on tekemistä?
HETA (samoin). Näkyipä olevan. Olisit ennemmin varoittanut kuin yllyttänyt, kun kerran siihen sekaannuit.
KUSTAAVA (kovempaa). Tuki jo suus'! Syrjäinen olen ja syrjässä olen pysynyt koko ajan.