ROVASTI. Mutta nyt minun täytyy sitten kysyä Annilta: Onko Asarias tuon lupauksen, josta hän taannoin mainitsi, Annille todellakin antanut?
ANNI. Ei, herra rovasti. Mitään semmoista ei ole meidän välillämme tapahtunut nytkään. Mutta kyllä minä kuulin kuistikon penkillä istuessani, että hän tämän ikkunan edessä tänne ylös puhui ja semmoisen lupauksen vannoi.
ASARIAS (katsellen ympärilleen ja silmäillen kaikkia huoneessa olevia).
Ke… ke… kellekäs minä sen sitten annoin? Tiedätkö sinä, Ville?
VILLE. Ei se minulle ainakaan ollut.
ASARIAS. No, Liisa… tuota, Annihan sen sitten varmasti tiennee?
ANNI. Kyllä. Kaisalle se oli.
ASARIAS. Ka… Ka… Kaisalle! Sinulleko?
KAISA. Niin. Kyllä minä täällä ikkunan kautta kanssasi puhelin ja valasi kuulin.
ASARIAS (naurahtaen). Sepäs nyt vasta oli somaa!
VILLE. Kun kosit vaimoas' omaa.