KUSTAAVA. Niin. Voi, voi, tokisen! Oli tämä nyt oikein lystiä, että
Asarias tuli.
ASARIAS (iloisesti). No, kah! Lystiähän tämä oli minulle varsinkin, (hörppäisee kahvia) että sieltä pääsin.
KUSTAAVA. Niin, on se käry jo tännekin levinnyt, ettei siellä teillä ole asiat niinkuin olla pitäisi.
ASARIAS (vakavasti). Eivät ole — niinkuin ovat täällä.
KUSTAAVA. Niin, lapsettomiksihan te, näemmä, olette jääneet.
ASARIAS (synkästi). Niinhän tuota ollaan. (Vihaisesti.) Mutta se on sen Kaisan vika. Ja sen tautta minä siitä lähden eroon.
KUSTAAVA. Niin, niin. Mikäs siinä muu auttaa? Erota pitää, kun se kerran sen vika on.
ASARIAS (edelleen äkäisesti). Ja otan toisen — toisen eukon.
KUSTAAVA. Tietenkin. Eihän sitä ilman jää.
ASARIAS. Ja sen tautta nyt olen tänne tullutkin.