KUSTAAVA. Sehän passaa hyvin, kun rovastikin tänään tulee tänne.
ASARIAS. Muiden tietämättä tänne läksinkin, että sen asian paremmin selvitetyksi saisin.
KUSTAAVA. Parasta onkin, ettei hiisku kellekään mitään, ei sanaakaan, ennenkuin asia on selvä.
ASARIAS. Ville vain sen toistaiseksi tietää, ja hänen neuvostaan tänne oikeastaan tulinkin.
KUSTAAVA. No, ei se minunkaan suustani pitemmälle pääse, siitä Asarias saa olla huoleti.
ASARIAS (joka on lopettanut kahvinsa, panee kupin kiikkulaudalle). Kiitoksia! (Nyökäyttää päätään Kustaavalle ja pyyhkäisee samalla oikean korvansa ylitse.)
KUSTAAVA. Vielä kahvia lisää?
ASARIAS. Ei enää, kiitoksia! En häntä huoli.
KUSTAAVA. Eikö maita?
ASARIAS (katkerasti). Ei maita. Niin on äitelää koko elämä jo, ettei häntä välitä enää mistään.