KIKIN. Sua, Frosja, juuri etsin. On tärkeätä sanottavaa mulla. — Mut ensin varoittaa mun sua täytyy vakaasti. Juoksennella näin ei sovi sun täällä. Vaarallista on, jos nähdään parissa miesten sinut. Varsinkin kavahtaa tuota miestä sinun tulee! Se muista toiste!
AFROSINJA. Armollinen herra! Ma sotaharjoitusta katsomaan vain tänne juoksin, kun hän äkkiä puheisiin puuttui kanssain.
KIKIN. Näkeväsi tsarevitshin kai täällä toivoit myös?
AFROSINJA (joutuu hämilleen).
Ei — — — kyllä — — —.
KIKIN. Hyvään maahan siemen on, näköjään, langennut. Sa olet oikein käsittää tiennyt katseet, jotka luoda kauniisiin silmiis Hänen korkeutensa suvaitsi käydessään sun isäntäsi talossa. Miekkonen on, kelle sattuu osaksi moinen onni! — No, ei tarvis sun minun edessäni ujostella. Tsarevitshin juur' olen lähettämä. Sa häntä tänään tääll' et nähdä saa, kuin halusit, mut sinut hän sen sijaan huomenna tahtoo hovissansa nähdä.
AFROSINJA.
Minutko, herra?! Ei, nyt teette pilkkaa.
KIKIN. En. — Kuule, Afrosinja, toivon, että oot yhtä älykäs, kuin kauniskin, ja sanomatta ymmärrät ett' aina on vaitiolo merkki suurimman viisauden.
AFROSINJA.
Mitä tarkoitatte, herra?
KIKIN. Sa kuule, Frosja, tarkkaan sanojani ja paina mielees ne! — Näät, huomenna, juur' tähän aikaan, veistämöstä laiva vesille uusi lasketaan ja juhlaan, sen ristijäisiin, myöskin menee tsaari ja koko hovi, vaan tsarevitsh ei. Hän pahoinvoipa on. Sä ymmärrätkö?
AFROSINJA.
Ymmärrän, herra.