TOLSTOI. On ilmi tullut tutkinnossa, että hallitsijaasi — tsaaria — sa vastaan yritetyllä salaliitolla oot valtaistuintansa tavoitellut, hänelle kuolemata toivonut ja uskottomain alamaisten ynnä alhaisen rahvaan suosiohon olet vedonnut sekä vieraan valtakunnan hallitsijan ja sotajoukkojen apuhun turvannut. Sen takia ja koska hankkeesi ja liittolaises salannut olet viimeisehen asti, — sittenkin vaikka juhlallisest' olit luvannut kaikki oitis ilmiantaa, — näin voidaksesi ajan sopivan ja tilaisuuden tullen toteuttaa tuon inhan aikees tsaariasi vastaan, niin ylioikeusto nyt on sinut tuominnut rikoksistas — kuolemaan.
ALEKSEI (tarttuu molemmin käsin päähänsä, horjahtaa ja on kaatua).
SHAFIROV ja LÄÄKÄRI (tukevat häntä ja auttavat häntä vuoteeseen).
ALEKSEI.
Siis kuolla — — kuolla! — — Niin! Niin, tule, kuolo!
Sua kauan, kauan olen kaivannut.
Vie tuskat! — Rauha suo! — Se iäks tuo!
SHAFIROV.
Mitenkä tuomio on täytettävä,
on tsaarin ratkaistavaks jätetty.
Hänestä vielä kaikki riippuu.
LÄÄKÄRI (joka sillä välin on tarkastanut Aleksein tilaa, Tolstoille). Oitis tsaarille vietävä on sana, että tsarevitsh jo on kovin heikko.
TOLSTOI.
Hyvä!
Mä lähden!
(Menee.)
LÄÄKÄRI (Alekseille).
Niin, tsarevitsh, levätkää!
On rauha täydellinen teille juuri
nyt tarpeen.
(Muille puoliääneen.)
Valmistamaan lääkettä
mä lähden. Siksi aikaa pyydän teitä
ma sairaan luokse jäämään.
(Menee.)