KATARINA. Sa multa salata jotakin tahdot siis? Kai silloin auttaa mun käskyni, kosk' ilman sit' et tahdo ilmaista kaikkea. Vai ehkä vielä mua mahtavampi kilpailijas' on?
BAHMEOTOV (syrjään).
Mit' olen tehnytkään!
KATARINA. Ei peljätä sun tarvis mitään, mutta muista, että on onnes' avain nyt mun kädessäni. Nyt tai ei koskaan. Hetki tullut on. Ken on se? Nimi? Sano! Ken?
BAHMEOTOV.
Tsarevitsh.
KATARINA. Ahaa! — — Vai niin! — No, hyvä. — Kilpailijas' on kyllä vaarallinen. Mitään vielä en osaa luvata. Mut katsotaan, sun puolestasi mitä voidaan tehdä.
CHARLOTTE (tulee rantaa pitkin oikealta Amelie von Rosgartenin seuraamana).
KATARINA (Bahmeotoville toisella äänen painolla.)
Mä illemmalla ajelemaan lähden.
BAHMEOTOV (poistuu, Katarinan viittauksen mukaan, etualalta oikealle).
CHARLOTTE ja AMELIE VON ROSGARTEN (lähestyvät Katarinaa ja tervehtivät häntä kunnioittavasti).
KATARINA.
Aa! Teidän korkeutenne! Kuinka voitte?