KATARINA.
Vai luulet niin?
MENSHIKOV.
Mut nyt sen toivon turhaks jo ma luulen.
KATARINA. Niin suokoon taivas sekä anteeksi mun toivomukseni!
MENSHIKOV. Ja, tsaaritar, sinuss' on sitte tsaarin ainut toivo. Sinuhun hän ja koko valtakunta odottain luopi hartaat katsehensa.
KATARINA. Tää viesti, ruhtinas, — ma sulta sitä en salaa, — sydämeltään raskahimman vieritti kiven. Ensi hyvityksen on saanut itserakkauteni nyt. Niin, — valoisalle tiellein on Charlotte, kuin musta pilvi, synkän varjon luonut. Iloisna tsaarin vieress' seisoessain, se, näet, yksi pilkku himmentänyt on vain mun onnein. Sillä siitä saakka kuin tsaari minut puolisokseen otti, se hartain toivoni on ollut, että hänelle pojan lahjoittaa mä voisin, — paremman perillisen, kuin on hällä. Sit' iloa ei taivas kuitenkaan oo vielä suonut: — tsaarille ja mulle. Oi, varmaan oisi meidän rakkautemme, onnemme silloin liian suuri ollut! — Tsarevitsh nai ja näin Charlotte oli se urpu, josta tsaari puhkeavan odotti aatteittensa kaunihimman, halutun kukkasen. Sit' aavistin, sen tunsin kyllä. Oo! Ei suinkaan minuun vähentynyt oo tsaarin rakkaus. Ei kateutta, mustasukkaisuutta! Se oisi naurettavaa, ruhtinas. Mut täällä, sydämeni juuria, alati jäytää, jäytää tuima tunne, kuin toukka pimeässä piilevä! Olenhan minä tsaarin puoliso ja onhan minun jälkeisilläin yhtä suur' oikeus, — ja ehkä suurempikin, — kuin tuolla Blankenburgin prinsessan on sikiöllä, kerran istua mun rakkaan Pietarini istuimella. Mut soisko taivas hänelle sen onnen, jot' ei se mulle suonut?! Riistäisikö hän sydämeltäni sen ilon, joka ois sille tuleva?! Ja riistäisikö hän ehkä enemmänkin?! Ei! Se ei oo mahdollista, ei oo mahdollista!
MENSHIKOV.
Ja ei saa tapahtua.
KATARINA. Niin. Se ei saa tapahtua. Sinä ruhtinas, sä minut hyvin ymmärrät. Sa aina oot, tsaarin jälkeen, sydämeni lähin. Siks' olen nytkin kaikki puhunut sinulle suoraan. Siksi tuomas viesti ilosta niin sai syömein sykkimäänkin.
MENSHIKOV. Ilosi täydelliseks tulkoon, — tämä mun sydämeni toivotus on! Mutta jos taivas korjaakin Charlotten nyt, ei kuitenkaan oo pelkos päättynyt. Niin kauan kuin tsarevitsh sun on tiellä, iloas aina vaara uhkaa vielä.
KATARINA.
Se aikanansa kyllä torjutaan.
MENSHIKOV. Se aikaisemmin, kuin oot luullutkaan, on tullut. Tuskin henkensä Charlotte on heittänyt, kuin jo tsarevitsh toisen on löytänyt.