KATARINA.
Ja mistä tiedät sen?
MENSHIKOV.
Sanoista arvaan tämän kirjehen.
Se lue!
(Antaa Katarinalle kirjeen.)
KATARINA (katsahdettuaan siihen, repii sen rikki).
MENSHIKOV.
Mitä teetkään, tsaaritar?!
KATARINA.
Ei merkitystä ole sillä mitään.
Se vaikutuksensa on tehnyt jo.
MENSHIKOV.
Ja kiertokulkunsa siis myöskin, niinkö?
Se lähtökohtaansa on palannut,
jos olen oikein arvannut?
KATARINA.
Sen olet.
MENSHIKOV. Edessäs seisoessain, tsaaritar, mun ihmettelyin yhä kilpailee suuruudest' uteliaisuuden kanssa. Palkinto tästä keksinnöstäs saada pitäisi sun.
KATARINA. Sen saakoon, joka tuon paremmin ansaitsee. Sun toimeksesi täytäntöönpanon jätän, ruhtinas.