MENSHIKOV. Tsarevitsh — sinä! Ja millä oikeudella tahdot sinä tsarevitshilta voiton viedä? Kovin on tokinainen mielesi. Vai onko sinulle tehty vääryyttä? Vai onko hän muuten ketään vastaan rikkonut? — Sa olet vaiti? Sä et vastaa mulle? — —? Sinulla siis ei ole syytä mitään?
BAHMEOTOV.
Ei, sinun armosi, — ei moista mitään.
MENSHIKOV. Sun rakkautes?! Ha-haa! On liian vähän. — No, — siis? Jos toinen sinun tielläs on, perille pääsemästä sua estää, mit' on sun silloin muuta tehtävä, kuin käännyttävä —?
BAHMEOTOV. Sekö, ruhtinas, siis käskys on?
MENSHIKOV. — tai syrjäytettävä on toinen.
BAHMEOTOV.
Kehoitatko siihen mua?
MENSHIKOV.
Jumala varjelkoon! Mit' uskallat?
BAHMEOTOV. Siis pääsyä ei mitään. Elämäni on mennyt, — kaikki, minne katsoisinkin.
(Pitkä äänettömyys.)
MENSHIKOV. Jos katsot tietäs taaksepäin, niin alas se viettää; eteenpäin jos katsot, — ylös nopeesti nousee se.