BAHMEOTOV.
Mut hirsipuuhun.
MENSHIKOV.
Tai arvoon…
BAHMEOTOV.
Kuinka, sinun armos?
MENSHIKOV.
Jos taitavasti kuljet.
BAHMEOTOV. Ruhtinas, sinunko avullas?
MENSHIKOV. Kun valitset sa oikein ties.
BAHMEOTOV (mietittyään).
Sen olen.
MENSHIKOV.
Minkä siis?
BAHMEOTOV. Ei vaalin varaa mulla. Eteenpäin ma tahdon. Neuvoasi seuraan.
MENSHIKOV. Hyvä. Sa rakkautta vain tsarevitshin ja Afrosinjan suhtehessa vaanit, — ma — muutakin. On syytä luulla, että kätyri on hän tyytymättömään, — salainen lanka, joka heidät liittää ylemmä vain. Ja noita tsaarin, meidän vihollisia yhtä paljon kansan, bojaarein joukoss' on, kuin heitä piilee myös pitkän parran, mustan kaavun alla. Ken? — mitä? — missä toimii? sitä tietää on tarvis nyt. Ja saatava on selko etenkin, onko perää luulossani, ett' tahtovat tsarevitshinkin jo he vietellä. Sä tähän toimeen, nään mä, sopivin olet mies.