ALEKSEI. Hänelle, kreivi, vastatkaa, mä etten hänt' ota vastaan.
DAUN. Anteeksi mä pyydän, mut hallitsijaltain on mulla käsky lähetti tsaarin puheillenne päästää.
ALEKSEI.
Asiat näinkö nyt on, kreivi hyvä?!
Tämäkö suoja satimeksi onkin
otuksen turvattoman muuttuva?
DAUN. On tähän keskusteluun keisari nyt myöntymähän ollut pakoitettu. — Jos, Teidän Korkeutenne, Venäjälle palata itse haluatte, Teitä pidätä, tietysti, ei keisari, — jos ette, — väkisinkään ei hän laita. Se käsketty on Teille ilmoittamaan, kuin myöskin, että minun oltava on läsnä keskustelussanne täällä. Siis — — vastausta suosiollista mä pyydän.
ALEKSEI. Ennenkuin sen annan, tahdon vain neuvotella Afrosinjain kanssa. Se lienee mulle vielä sallittu? Hänelle tahdon kaikki kertoa, — häneltä kysyä. Mä, nähkääs, mitään en ilman häntä tee. Me kaksi ollaan eroamattomia aina, aina. Odottakaa siis hetki vielä, kreivi!
(Poistuu oikealle.)
DAUN (ovesta vasemmalle).
Mä pyydän, Teidän Ylhäisyytenne.
TOLSTOI (tulee).
Vaan missä on tsarevitsh?
DAUN. Hyvällä, näköjään, Teit' ei tahdo luokseen päästää.
TOLSTOI.
Sen arvasin.