TOLSTOI. Näin ollen ilmoitettava, tsarevitsh, on sulle minun, että keisari täss' asiassa luovuttanut on nyt vallan tsaarille.
ALEKSEI. Siis hänelle vie vastaukseni!
TOLSTOI. Ja tsaari mulle soi vallan toimia, kuin asia tää vaatii.
ALEKSEI. Minun puoleltani siis se harkitsemist' ensin vaatii. Toiste lopullisesti vastauksein annan.
TOLSTOI. Ei lykkäystä siedä tsaarin tahdon täytäntöön pano.
ALEKSEI. Päätöksessäni mä pysyn myös.
TOLSTOI. Siis — tää on tsaarin käsky: ei sinutta, tsarevitsh, täältä mennä, suo seurata ja vartioida sua, siks kunnes vankina sa täältä viedään.
AFROSINJA (heittäytyy Aleksein kaulaan).
Oi, taivas!
ALEKSEI (tarttuu kreivi Daunin käteen). Kreivi, puolustakaa edes te mua! Miksi ootte vaiti, kreivi? Miks'ette sano, että mahdotonta väkisin näin on viedä mua täältä? Ei hän, ei tsaari eikä kenkään saa minuhun koskea. Niin! Keisarihan on väkivaltaa vastaan täällä turvan luvannut meille, Afrosinjalleni ja lapselleni, meille kaikille. Vai kuinka, rakas kreivi, niinhän, niinhän?
DAUN. Niin, Teidän Korkeutenne, keisari oli turvan suonut teille vainon tähden. Mut onhan tsaari vakuuttanut nyt, ett'ei oo Teille pahaa tapahtuva, jos palajatte takaisin. Näin ollen mun haltitsijain vihaa synnyttää välill' ei tsaarin tahdo, pojallensa kun sovintoa, armoa hän tarjoo. Siis teidän itsenne on välinne isänne kanssa ratkaistava vain.