Vihurini, Vihurini, tuuli vinha,
Tuiskuna tietä juokse!
Haihduta huolet, mieli inha
Kiitäissä kullan luokse!
Vihurini, Vihurini, poika hellä, —
Kultaa nyt mull' on kaksi,
Henttun' on luotu hellitellä,
Poikapa juoksijaksi.
Vihurini, Vihurini, pohjan tuuli.
Kotihin tuo jo kulta! —
Kiitokset kuiskaa armaan huuli,
Appehet saat sä multa.
No? Mitäs sanotte? Eikös se ollut laulu sekin?
MIILI: Olihan se, oikein hyvä.
JUSTIINA: Kaikkia sinä hassutteletkin.
JANNE: Mikäs siinä sitte oli vika? Rakkauden laulu, jota ei kukaan voi panna pahakseen. (Taputtelee Miiliä olkapäälle.)
JUSTIINA: Minulla on tuosta vanhan vakavampi mieli.
JANNE: Mikä sitte? Antakaa tulla!
JUSTIINA (Tarkoittavasti): Että kyllä ne kaksinlaulut, joita niin usein — ennen — Miilin kanssa käsitysten lauloitte, ovat paljoa, paljoa kauniimmat. Ne laulut pitivät teitä yhdessä, vierekkäin, likempänä toisianne.