JANNE: Lauletaan, Miili! — Tule tänne kainalooni!
MIILI (Jannen vieressä): Siitä onkin jo niin pitkä aika, kun on yhdessä laulettu. Mutta koetetaan!
JANNE: Ehkä se vielä käy. — Elkää te vain, äiti, liiaksi tahtia hopuuttako, muuten saattaa kaikki mennä penkin alle.
MIILI (Syrjään): Sitähän minäkin.
JUSTIINA: No, en, en nyt sitte… (Istuutuu portaille kuuntelemaan, pää kämmenen varassa ja ajatuksiinsa vajoten.)
JANNE (Rykäisee): No! Höm! (Laulavat laulun n:o 5: Melartin,
"Kansanlauluja Käkisalmelta" n:o 16.)
MIILI (tempautuu, kun laulu on loppuun laulettu, Jannesta irti ja, pyyhkien kyyneleitä silmistään, juoksee nopeasti perälle, vasemmalle).
JANNE: Kah! Jokos sauna rupesi palamaan, kun hän niin kiireesti katosi?!
JUSTIINA (Myöskin heltyneenä): Voi, se tässä vähän muitakin itkettää, kuin vain sitä, jonka hyppyset ovat tulessa. Vai miltä se itsestäsi tuntui? Eikö sinulla ole mitään sanottavaa?
JANNE: Että olisihan hän ainakin joutanut jäädä kiitoksia odottamaan.