JUSTIINA (Säpsähtäen): Hyi, kuin säikäytti! Oikein sydän hytkähti!
NIKI (Tulee lähemmäksi): Hyvää iltaa, hyvät inehmot!
JANNE: Vai täällä sinä taas olet meidän seudullamme, senkin paholainen?!
NIKI (Nopeasti): Mustalainen olen, Niki nimeltäni, vaan en mitään pahaa ole koskaan kenellekään tehnyt. Enkä tässä talossa liioin ole vielä kertaakaan käynyt.
JANNE: Soh! Soh!
NIKI: En, jukoliste. Tänään ensi kerran.
JANNE: Et sitte näin pitkälle päässyt! Nimismies taisi jo tienhaarasta takaisin käännyttää. — Tunnet kai meidän Holopaisen?
NIKI: En tunne, en. Rehellistä työtä teen. Eikö (Justiinalle) emännällä satu olemaan vanhoja kattiloita paikata tahi (Jannelle) nuorella isännällä sikoja kuohita, morsiamelle sitä paitsi kyllä osaan korvarenkaita takoa.
JANNE: Ja kaupantekiäisiksi varastaa, mitä tielle sattuu.
NIKI: Valetta on, valetta on se.