JANNE: Mutta siitä hyvästä saatte meille povata, laulaa ja tanssia, eikö niin?
NIKI: Kaikkia osataan, kaikkia. Ei olla kerran vain Pietarinkaan kultaiselle nuorisolle Arkaadiassa ja Livaadiassa ja Krestovskilla, sampanjan ääressä, aamuun asti iloa pidetty.
JANNE: Kuuletteko, äiti? Se poika ei valehtele tippaakaan. Näytteeksi hän vaikka heti paikalla laulaa "kansallis" laulunsa, joka on yhtä iloinen kuin hän itsekin. Vai mitä?
NIKI: Laulan. Laulan mielelläni. Kas näin! (Laulaa laulun N:o 6):
Nuotioni.
Tuli nuotiostain hohtaa,
Säkeneitä sinkoen,
Yöll' ei meitä kenkään kohtaa,
Riennän luokses sillallen.
Varhain ennen aamuyötä
Lähden kauas, kultasen',
Kuljen mustalaisten myötä
Aromaillen aavoillen.
Hyvästiksi solmi silloin
Kirjoliina yllein kiin,
Kuin sen päät, niin aina illoin
Mekin yhteen yhdyttiin.
Ken mun kohtalostain säästää,
Kenpä huomenn' ystäväin,
Kenpä rinnaltani päästää
Solmun, jonka sidoit näin?
Mua muista, vaikka vielä
Sua toinen armastais,
Sylissäsi soittais siellä,
Laulut laulais polvillais.