MIILI (Tempaa irti kätensä): Ja valetta kaikki tyyni alusta loppuun.
NASTJA: Ei ole valetta, ei, — totta kaikki.
MIIHKA: Ei ole meidän muori koskaan vielä väärin käteen katsonut.
NIKI (Miilin edessä rehennellen): Paikkansa se pitää. Ja minkä sanoin, sanon vieläkin, että onnea vain nuorelle emännälle ja lykkyä tykö!
MIILI (Uhotellen): "Jumalall' on onnen ohjat, Luojalla lykyn avaimet, ei katehen kainalossa, pahansuovan sormenpäissä." (Rähähtää iloiseen nauruun vasten Nikin silmiä.) Ha-ha-ha-ha-ha-haa!
NIKI (Hieman hämillään): Miksi naurat, sano?! Minulleko naurat?
(Katsahtaa Manjaan.)
MIILI (Nauraa edelleen): Muuten vain lystikseni. — Kuule! Miksi tuolla lailla äsken tyttöä loukkasit, sano?!
NIKI (Suuttuneena): Kahden kauppa, kolmannen korvapuusti. (Poistuu muitten mustalaisten joukkoon.)
MIILI (Manjalle): Näetsen, ei ne kukot tykkää siitä, että kanat joskus laulavat. Mutta ei olla millämmekään! Lauletaan pois vain — uhallammekin!
ÄÄNIÄ JOUKOSTA: Laulakaa! Laulakaa!