MANJA (ei vastaa mitään, vaan vetäytyy, Miiliin pitkään silmäten, joukon taa).
JUSTIINA ja JANNE (palaavat, kantaen ruokavateja ja juomahaarikoita).
JANNE: Miili, hoi! Minnekäs sinä jäit?!
MIILI: Tulen, tulen. (Juoksee vastaan ja rupee myöskin kantamaan syötävää mustalaisille.)
JANNE: Kas niin! Annetaan näitten kaukaisten vieraitten ensin panna vähän suuhunsa ja lauletaan me heille sillä välin, lauletaan ja polskaksi pistetään, eikö niin, kyläläiset?!
NUORTEN ÄÄNIÄ: No, niin! Tehdään sillä lailla.
JANNE: Sitte saamme me heidän taitoaan ihaella. Vuoroin vieraissa!…
(Mustalaiset ryhmittyvät syömään. Nuoret laulavat ja tanssivat. Sillä välin alkaa päivä painua mailleen ja taivas punottaa.)
MIILIN ja JANNEN (välillä tapahtuu, etualalla, tanssin alkaessa mykkä kohtaus, josta käy ilmi, että MIILI soimaa Jannea hänen käytöksestään Manjan kanssa, JANNE puolustautuu ja ikäänkuin pyytää anteeksi, vaan MIILI osoittaa hänelle Manjaa ja yllyttää edelleen vain pysymään hänen luonaan. Lopulta MIILI katoaa tanssivien taa perälle ja JANNE, kohauttaen välinpitämättömästi olkapäitään, menee mustalaisten joukkoon).
JANNE (Tanssin lakattua): No niin! Nyt siis alkaa ohjelman toinen osa, joka on yhtä hyvä kuin edellinenkin — ainakin. (Mustalaisille.) Tehkää niin hyvin! (Nuorille.) Ja me, omat, käydään nyt istumaan, suu kolmantena silmänä. (Istuutuu Justiinan kanssa kiikkulaudalle, nuoret portaille ja seinustalle.)