(NIKI laulaa ensin laulun N:o 9, mustalaiskuoron kerratessa hänen jälkeensä joka värsyn):
"Vähät mä vaikka kiroo, soimaa."
Vähät mä, vaikka kiroo, soimaa
Mua pahat kielet maailman,
Ken tuntenut on lemmen voimaa,
Ei suotta soimaa milloinkaan.
Kaikk' oothan maailmassa mulle,
Muu kaikki arvotonta ain',
Hetkelle tälle kaivatulle
Suo lempes leima muistoks vain!
Sä lähdet pois ja, ällös kiellä,
Et palaa koskaan, armahin,
Mut saman vannon lemmen vielä
Sinulle aina sittenkin.
Petosta olkoon muu, sen verran
Tok' itseäin en pettänyt,
Sua, tunnustan sen eessä Herran,
Kuin hullu lemmin vielä nyt.
Ja sitten MANJA, kuoron säestäessä loppusäestöä, laulun N:o 10:
"Kautta hempesi hurmaavan tai'an."
Kautta hempesi hurmaavan tai'an
Eloon elpyvi poveni paas',
Herää unelmat entisen ai'an,
Tahdon lempiä, kärsiä taas.
Suudellen suo unhotusta,
Tasaa syämmen tuskain tie,
Poista luotain mieli musta,
Hyväellen henki vie!
Joskin järkeni jäyhästi väittää,
Että kylmenet, hylkäät sä mun,
En voi hempesi kahleita heittää,
Olen orjana tenhosi sun.
Suudellen suo j.n.e.