Tahdon sakkahan saakka ma juoda
Himon hehkuvan maljani tään,
Vaikka hurmion tuokio tuoda
Voisi haudankin palkaksi pään.
Suudellen suo j.n.e.
(Laulun kuluessa joku vuoron perään tanssii mustalaisten hartiain nytkähyttelemis- ja permantoa pitkin liitelemistanssia. Kuoron laulaessa kuiskaa MANJA jotakin NIKILLE, joka, levottomasti vilkkuen ympärilleen, pujahtaa aitan taa oikealle.)
MANJA (Tanssin loputtua): Mutta nytpä pitää meidän saada kuulla talon nuoren emännän laulavan. Hänellähän kuuluu olevan niin ihana ääni.
JANNE: Kuuletteko, äiti? Talon nuori emäntä. Ylös laulamaan!
JUSTIINA: Vai minä? Kyllä se tiesi, ketä tarkoitti! Miiliähän se…
MANJA: Häntä, häntä juuri.
JUSTIINA: Miili! Missä Miili on? Miili, hoi!
JANNE: Ehkä hän on sisällä. — Miili!
(Nuoret huutelevat myöskin "Miiliä", joku käy sisälläkin katsomassa, vaan palaa ilmoittamaan: "ei häntä näy sielläkään.")
JUSTIINA: Minnekäs ihmeellä hän on mennyt?