MANJA (Itkun sekaisella äänellä, ryskyttäen aitan ovea): Päästäkää jo!
Päästäkää minut jo!
MIILI ja JANNE (Yht'aikaa): Kuka siellä?
JUSTIINA: Sielläkö? Niin vainkin: tehän ette tiedä. Se on se vieras ilolintu, joka muitten pakoonlentäessä sulettiin tänne häkkiin piipattamaan.
JANNE: Manjako?
JUSTIINA: Se sama. Niin että ei se varastamisyritys vielä ole loppuun sovitettu, jos niin tahdotaan.
MANJA (Kuin äsken) Päästäkää! Päästäkää!
JANNE: Kyllä, kyllä — sitte, jahka Holopainen tulee.
MIILI: Elä viitsi, Janne! Päästä hänet!
NASTJA ja MIIHKA (Tulevat samassa aitan takaa esille ja puhuvat rukoilevasti yht'aikaa): Rakas emäntä! Rakas isäntä! Olkaa niin hyvät! Päästäkää tyttömme pois! Ei hän ole syypää! Emme mekään ole pahaa tehneet! Olkaa laupiaat! Antakaa anteeksi! Päästäkää hänet! Päästäkää hänet!
MANJA (Samalla myös sisältä) Minä rukoilen, minä rukoilen. Päästäkää!
Päästäkää!