JANNE (joka mustalaisten huutaessa ja nuorten nauraessa ei ole saanut suun vuoroa, huutaa lopulta, jalkaansa polkien): Hiljaa sitten, senkin… pakanat, että minäkin saan haastaa.
NASTJA ja MIIHKA (Yht'aikaa): Haasta, haasta, hyvä isäntä, haasta!
JANNE: Me ehkä päästämme sitte, mutta yhdellä ehdolla.
NASTJA ja MIIHKA (Yht'aikaa) Kaikki täytämme, kaikki täytämme! Vaikka koko yön tässä vielä laulamme teille.
MANJA (Sisältä): Koko yön, koko yön laulan sinulle. (Naurua).
JANNE (Avaten aitan oven): Kyllä tulee teidän laulustanne nietua nyt (MANJA tulee ulos Jannen häntä pidellessä käsivarresta) ja iäksi päiviksi. Sillä ehtomme on se, että jos ette halua Holopaista nähdä, niin on teidän heti paikalla ennenkuin aurinko nousee lähdettävä täältä tipposen tiehenne ja niin, ettei teistä koko maassa enää hajun haamettakaan tunnu kuuna kullan valkeana.
NASTJA ja MIIHKA (Tarttuen Manjaan): Lähdetään, lähdetään!
JANNE (Pidellen vielä Manjaa, jota Nastja ja Miihka vetävät pois): Kiitoksia sinulle nyt tästä laulusta! Sitä en unhota koskaan, se on varma.
MANJA (Välähyttäen hänelle vihaisesti silmiään): Ei kestä kiittää!
(Riuhtaisekse irti.)
NASTJA ja MIIHKA (Vieden Manjan mukanaan, huutaen jälkeensä): Kiitoksia kiittämästä! Kiitoksia kestistä.