NIKI (juoksee samassa salaman nopeudella poikki näyttämön, perältä, sinne päin, jonne edelliset mustalaiset poistuivat.)
MIILI: Kas! Kas!
JUSTIINA: Niki! Nikihän se oli.
JANNE: Niki, Niki. Eipäs tahtonut jättää omaansa pulaan viimeiseltäkään, kun vielä uskalsi tänne tulla.
JUSTIINA: Kunpa sen ei vain vieläkin olisi "Vihuriasi" mieli tehnyt.
JANNE: Taisi se jäädä nyt tekemättä — ainiaaksi.
MIILI: Rautahan siihen kyllä oven poikki lukittiin yhdessä.
JANNE (Ottaa Miilin kainaloonsa): Mutta yhdessä se jo huomenna avataan, Miili, ja "Vihuri" vie meidät nyt aika kyytiä pappilaan, eikö niin, häh?
MIILI (Veikeästi, vienosti): Saattaahan se nyt — viedä.
JUSTIINA: Vie, vie, nyt se vie, rakkaani. (Nuorille muille.)
Kuulitteko, mitä tässä nyt tapahtui?