"Ei, mutta kuulkaahan toki, Katri neiti", keskeytti rouva Andersson, hän, jonka oli onnistunut hankkia tytöilleen niin "hyvät paikat", "nyt saatte suoda anteeksi, että minun oikein täytyy teille nauraa. Miten voitte ajatella mahdolliseksi, että köyhät ihmiset toimittaisivat saattajia tyttärelleen iltasin? Pitäisikö ehkä meikäläistenkin hankkia palvelija, joka toisi armolliset neidet kotiin? Entä minä, mitä voin minä tehdä tyttärilleni, jotka ovat muitten palveluksessa ja ehkä itse saavat lähteä yksin sydän-öisin hakemaan neitejänsä kotiin?"
"*Ehkäkö*?" toisti Katri iskien tummat terävät silmänsä rouva
Andersson'iin, "Eikö rouva sitte tiedä, täytyykö heidän niin tehdä?"
"Mitenkä minä siitä tietäisin? Heidän tulee kaiketi tehdä, mitä herrasväki käskee".
"No kai rouva tuntee lähemmin heidän isäntäväkensä?"
"En, en minä tunne ketään hienoja ihmisiä lähemmin,"
"Eikö rouva ole käynyt ottamassa selkoa siitä, minkälaisia he ovat, ovatko he hurskaita vai jumalattomia?" jatkoi Katri katsoen vieläkin rouva Andersson'iin järkähtämättömän tutkivasti.
"Minä olen kuullut, että he ovat kunnollisia ihmisiä", vastasi rouva loukkautuneena, mutta samalla neuvottoman näköisenä.
"Kuullutko vaan? Te ette ole edes suullisesti puhutellut niitä, joiden huostaan te olette uskonut tyttärenne. Kenties he, vaikka lienevät muuten kuinka kunnollisia ihmisiä tahansa, saattavat olla siksi ajattelemattomia, että lähettävät palvelustyttönsä yksin yön selkään neitejä kotiin hakemaan, milloin nämä ovat vieraissa. Asiat *saattavat* olla näinkin, sen minä sanon!"
"Niin, niin! Saattavatpa niin ollakin", vastasi rouva Andersson syvään huokaillen.
"Teidän pitäisi, rouva, oikein hävetä jutellessanne tässä julki, miten huono äiti te olette", sanoi Katri ankarasti. "Olisi minulla tyttö, joka rupeaisi palvelukseen, niin totta minä tosiaankin lähtisin ottamaan selkoa, *kenen* luokse hän tulee, samoin kuin herrasväkikin käy tiedustelemassa tulevista palvelijoistaan. Asian toinen puoli on yhtä tärkeä kuin toinenkin. Löytyy huonoa ja ymmärtämätöntä herrasväkeä, samoin kuin laiskoja ja kelvottomia palvelijoitakin, se tietäkää! Ja nyt te, hyvä rouva, jätätte oman lapsenne, jonka Jumala on asettanut teidän kaitselmuksenne alaiseksi, vieraitten ihmisten haltuun, ettekä edes tiedä mitään lastenne holhousta, ovatko he tätä vai tuota, palvelevatko he Jumalaa vai perkelettä; ette edes mene heidän luokseen puhumaan tytöstänne ja pyytämään heitä suojelemaan häntä ja pitämään häntä silmällä. Ei kannata sättiä lakeja ja poliiseja ja itse istua toimetonna. Niin, sanon vieläkin: rouvan pitäisi oikein aika lailla hävetä!"