"Eipä vainkaan", naurahti rouva Frisk, "näkyy kyllä, että hänellä oli silmät, kuin hehkulamput."
"Juuri niin ja sentähden saatan puhua kuten puhun", jatkoi Katri lausevasti keikauttaen niskaansa, "sillä kokemuksesta tiedän keinot, millä pahasta päästään. Ensinnäkin *Jumalan armon avulla*, sillä ilman sitä ei parhaimmista hankkeistammekaan mitään tule. Mutta Jumalan tahto on, että meidänkin tulee puolestamme Häntä auttaa, samoin kuin puutarhurinkin pitää istuttaman, kylvämän, kitkemän ja kastaman, vaikka Jumala yksin kasvun antaa. Ja ketä me olemme lähinnä velvolliset auttamaan ellei omia lapsiamme? Minulla oli hurskas ja rukoileva äiti, joka sekä kylvi minuun että kitki ja kastoi kylvönsä, ja sentähden saatoinkin Jumalan armosta kestää monet vaikeat kiusaukset. Jesus sanoo: voi sitä ihmistä, jonka kautta pahennus tulee, mutta hän huutaa tuhoa myöskin laiskalle ja uneliaalle palvelijalle, joka ei valvoen ja rukoillen hoitanut leiviskäänsä. Ja tällainen laiska ja unelias palvelija on äitikin, ellei hän koeta varjella lapsiansa, jotka Jumala on hänelle lahjoittanut."
"Mutta millä tavalla se sitten tapahtuu?" kysäsi rouva Andersson malttamattomasti.
"Siihen tarvitaan kaksi asiaa ja molemmat on Herramme Jesus meille osottanut: Valvokaa ja rukoilkaa! Teidän tulee alituiseen *rukoilla* lastenne puolesta, sekä öin että päivin. Illoin maata pannessanne ja aamulla taas noustessanne tulee teidän puhua Herralle heistä ja sitten tulee teidän *valvoa* heitä, opettaa heitä jo pienenä tottelemaan, jotta he sitte isompana voisivat ottaa vaarin itsestänsä."
"Mutta, kun ne ilkiöt eivät *tahdo* totella", sanoi rouva Frisk ja polki nauraen jalkaansa lattiaan.
"Etteivätkö *tahdo*? Puhutte yhä vaan tahtomisesta. Sanon teille jotakin, rouva, älkää antako lapsen edes huomatakaan, että sillä olisi mitään omaa tahtoa. Niin pian kun lapsi sen huomaa, olette menettäneet valtanne hänen ylitse. Ei pidä kertaakaan antaa lapsen tehdä oman tahtonsa mukaan. Jos se vaan kerran saa tapahtua, niin jopa hän heti huomaa sen käyvän laatuun ja menettelee samalla tavalla toistenkin. Mutta asia on, kuten äsken sanoin, oikeita raukkoja olette te, työläis-emännät, silloin kun teidän tulisi opettaa tyttöjänne tottelemaan. Ja siksipä käy, kuten käy, siksipä me nyt juuri tämänkin syksyn kuluessa olemme saaneet nähdä toisen tytön toisensa perästä täältä lähistöltä joutuvan onnettomuuteen."
"Huh Katria, minkälaisia juttelee", vastasi rouva Frisk heristäen kättä Katrille, "oikein sydäntä kouristaa näitä kuunnellessa. Ikäänkuin me äitiparat sille mitään voisimme!"
"Tietysti te voitte", vastasi Katri ankaran vakavasti. "Muistakaa, että kerran tulette Jumalan tuomioistuimen edessä vastaamaan niitten sielujen puolesta, jotka Hän on hoidettavaksenne uskonut. Te olette ottaneet paljosta vastataksenne; voi teitä, jos saatte huonon todistuksen työstänne. Ryhtykää toimeen ennenkuin velkataakkanne kasvaa ylen suureksi; ryhtykää jo huomispäivänä. Opettakaa lapsianne käskyjä tottelemaan; vaatikaa heitä loma-aikoina työhön, opettakaa heitä lakaisemaan ja pesemään lattioita, lämmittämään huoneita, paikkaamaan vaatteitaan sekä monta muuta tytölle hyödyllistä tointa. Ja milloin he sattuvat saamaan jonkun kolikon, niin totuttakaa heitä säästämään se, jotta he eivät heti riennä sitä makeisiin tuhlaamaan. Pitäkää muistossanne, hyvät ystävät, mitä olen teille puhunut. Ehkä on vanha Katri teidän mielestänne hiukan ankara ja tuima; mutta hän tarkoittaa sekä teidän että lastenne hyvää, se on totisesti varma asia. Ja nyt hyvää yötä! Jumala antakoon siunauksensa sille asialle, josta tänä iltana olemme keskustelleet!"
"Hyvää yötä, Katri neiti", huusivat eukot yksin suin, ottaen kukin korinsa ja valmistautuen lähtöön. "Olettehan kyllä olleet hiukan tuima meitä kohtaan, sitä ei todellakaan käy kieltäminen, mutta parastamme te varmaan sentään tarkoitatte. Hyvää yötä …. hyvää yötä….!"
"Hyvää yötä, hyvää yötä", lausui Katri toistamiseen, ystävällisesti jouduttaen heidän lähtöänsä, sillä hän halusi jo sulkea puotinsa ja toimittaa tilit, jotta sitte saisi ennen maata panoaan viettää "hiljaisen hetken Herran kanssa." "Jumala siunatkoon teitä kaikkia! Antakoon Hän teille voimaa vaalimaan ja varjelemaan pieniä taimianne, jotta kerran Hänen istuimensa edessä saattaisitte sanoa: "Tässä olen minä ja lapset, jotka minulle annoit; katso, ei yksikään heistä ole hukkaan joutunut."