"Sofi" oli rumin nimi minkä Dora tiesi, mutta hädissään esitti hän mitä hyvänsä, päästäkseen "Marista".
"En luule", vastasi Eugen luottavasti. "Mutta nytpä muistin jotain, jonka olin vähällä unohtaa. Tietysti meidän täytyy antaa tytöllemme nimi sekä minun äitini että sinun äitisi mukaan, sehän on samalla sinunkin mukaasi. Mutta voidaanhan häntä sanoa Mariaksi."
Dora huokasi — siinä nyt oltiin! Mikä kauhea valikoima nimiä: Maria
Sofia Dorotea.
Hän istui hetken aikaa miettien, miten pääsisi tästä pulasta. Hän tahtoi niin mielellään tehdä Eugenille mieliksi, hänestä oli Eugenin ajatuksessa jotain runollista ja kaunista, mutta hän tahtoi myöskin mielellään vapauttaa lapsi parkansa "Marin" nimestä.
Äkkiä hänen kasvonsa kirkastuivat ja hän löi iloissaan kätensä yhteen.
"Sovitelkaamme, Eugen! Hän saakoon nimensä Maikki tädin mukaan, jos vaan sallit, että annamme hänelle nimeksi 'Mai' Marian asemesta. Sehän on niin kaunis nimi, ja muistuttaakin enemmän 'Maikkia'."
"Aivan oikein", vastasi Eugen tyytyväisenä, "sehän on ihan kuin Maikki.
Hyvin hyvä, kultaseni — sehän on oikein runollinen nimi — pikku Mai!"
"Ristimmekö hänet siksi?"
"Ristimme! Et olisi voinut keksiä kauniimpaa ja miellyttävämpää nimeä."
Ja he nauroivat molemmat kuin kaksi iloista, onnellista lasta.