— Tututuu — tu — tuu!
Lapset katselivat toisiaan ja nauroivat.
— Vielä, Olle Bull, vielä?
Olle Bull uudisti temppunsa, ja lapset nauroivat vielä äänekkäämmin.
— Hiljaa, hiljaa, sanoi äiti ja kääntyi, älkää naurako kuin harakat!
Svanin muori huokasi, sylkäsi silitysrautaan koettaakseen, vieläkö se sähisi, antoi sen liukua vaatekappaletta ja huokasi taas.
— No, tiedättekö, kuka niin toitottaa? jatkoi Olle Bull, tottelevasti alentaen äänensä kuiskaukseksi.
— Emme, vastasivat lapset uteliaina.
— Kurjet niin huutavat: kevät on tullut, tututuu, kevät on tullut!
— Niin, mutta eihän kevät ole tullut —