— Niin, katsokaas, neiti, se on hullutusta, sanoi Tingbom ja heilahutti kättään Gertrudiin päin, viina ja olut ovat tuotteita, jotka esiintyvät kaikkien sivistyneiden kansain kehityksessä ja valtiotaloudessa. Mutta pitää ottaa kohtuullinen hinta tavarasta.
— Ei puhuta enää tästä, Tingbom, te tunnette liian hyvin mielipiteeni. Sen sijaan olkaa hyvä ja vastatkaa kysymykseeni: miksi eivät lapset tulleet kouluun tänään?
Tingbom siveli yhä terävää leukaansa ja antoi harhailevan katseensa liidellä avaruutta.
— Siihen kysymykseen saa eukko vastata, hän sanoi lyhyesti, hänen asiansa on pitää lapset työssä, minulla on kyllin perheen elättäjänä ja kunnallismiehenä. Kahdelle kakaralle annoin jo selkään tänään, enempää ei minulta voi vaatia. Niin häijyjä kuin ne ovat, pitäisi pitäjän tuntea velvollisuudekseen huolehtia heistä.
Tingbom loi Gertrudiin nopean, vilkuilevan katseen ja silmäili taas avaruuteen.
— Tehän tiedätte, että teidän täytyy toimittaa lapsenne kouluun, tiedätte kyllä, mikä muutoin seuraa, Tingbom.
Tingbom ei kuunnellut.
— Niin, äidin asia on pitää heitä työssä, hän toisti, minulla ei kunnallismiehenä ole aikaa.
— Parempi olisi, jos omistaisitte vähemmän aikaa yleisiin asioihin ja enemmän perheellenne, Tingbom.
Tingbom katseli kulmainsa alta ja heitti Gertrudiin halveksivan, kieron katseen.