Vaan mitäpä hyötyä olisi ollutkaan tuolle järkähtämättömälle lapselliselle itsekkyydelle saarnaamisesta?…
"Niin, velikulta", jatkoi Bernfelt nousten seisaalleen, "me työnantajat emme tosiaankaan ole sellaisia veren imijöitä kuin luulet meidän olevan. Vakuutan sinulle, että korkein toivomukseni on se, että työmieheni tulisivat hyvin toimeen ja olisivat tyytyväiset. Käsitän myöskin varsin hyvin, että työmieskin on ihminen, joka voi vaatia vähän hauskuutta ja mukavuutta. Sentähden olenkin, mikäli mahdollista, täyttänyt heidän toiveensa. Mutta nyt minun täytyy sanoa sinulle hyvästi, kello jo käy kahtatoista, ja olemme molemmat väsyksissä. Terve sitten, veli hyvä, olen kovasti pahoillani, että näytät noin huonolta, ethän vain rasittane itseäsi ylen määrin täällä? Tietysti kaikki parannuspuuhat kuten kirjasto ja muut mitä olet järjestänyt ovat hyvään tarpeeseen, mutta älä ryhdy liian laajoihin hommiin … tuollainen työ vaan vie paraan mehun voimista, etkä sinä suinkaan tule saamaan mitään kiitosta siitä. Sano terveisiä rouvallesi, toivon huomenna saavani tulla teille vieraisille. Hyvästi!"
Herrat kättelivät toisiaan ja vaihtoivat vielä jonkun sanan keskustelemastaan aineesta; sitten Bernfelt, sanottuaan vielä ystävällisen hyvästin, lähti Robertin luota.
Sydämmensä tuntui jotenkin keventyneeltä, kun hän pimeässä pyrki sahanhoitajan talolle, jossa hän otti asuntoa Ryforsissa olonsa ajan. Mielestään hän oli menetellyt viisaasti ja hienotunteisesti, antanut Robertille viittauksen siitä, ettei hyväksynyt hänen sosiaalista katsantokantaansa, eikä kuitenkaan ollut loukannut vanhaa ystäväänsä ja koulutoveriansa, jota hän ei olisi mistään hinnasta maailmassa tahtonut pahoittaa. Tietysti hän ei juuri ollut seurannut sahanhoitajan loppuehdotusta, ja lähestyessään tämän asuntoa, muuttuivat hänen miellyttävät, itseensä tyytyväiset tunteensa hiukan levottomiksi, mutta sen levottomuuden hän heti sai poistumaan ajattelemalla: "ei hätää mitään, nyt hän mörisee ja pauhaa, vaan kai se pian menee ohi. 12,000 kruunun palkasta luopuminen ei käy niinkään helposti, lukuun ottamattakaan muita pikku etuja!" — — —
Seuraavana aamuna ryhtyivät kaikki ryforsilaiset jälleen työhön. Pari päivää myöhemmin seurattiin Riselan tehtaassa heidän esimerkkiään, ja viikon kuluessa olivat lakkolaiset, Käppingen työväkikin lukuun otettuna, kykenemättöminä vastustamaan ylivaltaa, luopuneet vaatimuksistaan ja alkaneet työn. Tyytymättömyys oli siksi kerraksi tukahutettu, vaan siihen sijaan se miilujen tulen tavoin pysyi vireillä ja leveni tyynen pinnan alla.
Ryforsista lähtiessään Bernfelt vielä mielihyväkseen näki sahanhoitajansa täydellisesti leppyneen pastoriinkin. Lakon päättymisen herättämä yleinen tyytyväisyys tarttui sahanhoitajaankin ja sai hänen tuntemaan Robertia kohtaan jalomielistä anteeksi antavaisuutta, jota tavallisesti osoitetaan voitetulle viholliselle.
XIV.
Tuon levottoman kesän perästä koitti tavallista rauhallisempi syys ja talvi. Talven lepo ei täyttänyt ainoastaan sahaa, rantoja ja metsiä, vaan myöskin ihmisten mielet, väsyttiin alinomaa puhumasta lakosta, ja työ meni tavallista, tasaista tahtia, keskeytyi vaan sunnuntaisin, jolloin kellonsoitto kutsui juhlapäivän lepoon.
Ryforsissa vallitseva uskonnollinen puoluehenki näkyi sitä vastoin voimakkaasti elpyvän eloon. Robertin ennustus yksin jäännistään alkoi yhä enemmän käydä toteen. Niin kutsutut herännäiset karttoivat kokonaan pastoriaan, mikäli vain mahdollista. Robertin saarnat muuttuivat muuttumistaan yhä enemmän vapaamielisiksi, niin etteivät kaikkein suvaitsevaisimmatkaan enää voineet kieltää hänen kallistuvan järkeis-uskontoa kohti.
"Turhaa on kuunnella häntä nykyään", sanoi Daniel-vanhus surullisena, "ei tiedä mitä siitä vihdoin tulleekaan, mutta aivan siltä se vaan näyttää, kuin hän tahtoisi tehdä tyhjäksi Kristuksen ja hänen ihmetyönsä".